Jeesus

Kristinuskon tärkein asia on Jumalan Poika, Jeesus. Kristittyjen varhaisimpia uskontunnustuksia oli: ”Jeesus on Herra”. Edelleenkin ymmärrys Jeesuksen persoonasta ja tehtävästä erottaa kristittyjä muista uskonnoista ja tekee kristinuskosta nimenomaan uskon ylösnousseeseen Jeesuksen Kristukseen, Jumalan lähettämään Pelastajaan.

Jeesus oli sekä ihminen että Jumala. Hän eli ihmisen elämän – syntyi, kasvoi, söi, nukkui, itki, iloitsi ja suuttui kuten me. Hän kärsi kidutusta ja kuoli ristillä, ihan oikeasti. Mutta hän oli myös Jumala – hän opetti taidokkaasti, teki ihmeitä, tiesi salaisuuksia ja nousi kuolleista.

Athanasiuksen uskontunnustus sanoo: ”Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi. Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden. Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on yksi persoona.”

Koska Jeesus on sekä ihminen että Jumala, on aiheellista tutustua häneen molempien ”luontojen” näkökulmasta.

Jeesus Nasaretilainen – ihminen

Jeesus Nasaretilainen oli historiallinen henkilö, joka mainitaan paitsi Raamatussa, myös sen ulkopuolisissa lähteissä (esim. Josefus). Hänen syntymäajakseen on laskettu 7–4 eKr. Evankeliumien mukaan hän syntyi Betlehemissä Marian ja Josefin perheen esikoisena. Lapsuutensa hän vietti Nasaretissa, missä hän oppi isänsä tavoin puusepäksi. Hänen lapsuudestaan ei tiedetä juuri mitään, eikä se tunnu evankeliumien kirjoittajia kiinnostavan. Uskonnoltaan hän oli juutalainen ja hänen äidinkielensä oli aramea. On todennäköistä, että hän puhui myös ainakin kreikkaa, sillä se oli paikallinen yleiskieli (vähän kuin englanti nykyisin).

Hän aloitti julkisen toimintansa vasta 30–40-vuotiaana ja sitä kesti korkeintaan kolme vuotta. Julkisen toimintansa aluksi hän kävi pikkuserkkunsa Johannes Kastajan kastettavana. Johannes tiesi heti, kenestä on kysymys (siis Messiaasta, ei sukulaismiehestä), ja myös sanoi sen kuulijoilleen. Osa Jeesuksen opetuslapsista oli alun perin Johanneksen opetuslapsia, mutta lähti Johanneksen todistuksen myötä seuraamaan Jeesusta.

Jeesus kulki ympäri Galileaa ja opetti ihmisille Jumalan valtakunnasta. Hän kertoi opetustarinoita eli vertauksia, joista osa oli helppo ymmärtää, osaa ei niinkään. Hän oli taitava ja valovoimainen puhuja, josta sanotaan: ”Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat” (Matt. 7:29). Hän tuli tunnetuksi paitsi opettajana, myös parantajana.

Jeesusta seurasi suuri joukko ihmisiä ja väkeä oli kuin pipoa missä vaan hän olikin. Opetuslapsia oli niin paljon, että hän valitsi ja lähetti heitä matkaan ensin 72 ja sitten vielä ne tutut 12: Pietarin, Jaakobin, Johanneksen, Andreaksen, Filippuksen, Bartolomeuksen, Matteuksen, Tuomaan, Jaakob Alfeuksen pojan, Taddeuksen, Simon Kananeuksen ja Juudas Iskariotin.

Lopun alkua oli, kun Jeesus seuraajineen meni pääsiäisjuhlille[1] Jerusalemiin. Hän saapui paikalle aasilla ratsastaen, kuten profeetat olivat luvanneet pelastajan tekevän. Ihmiset ottivat hänet vastaan kuin suuren sankarin. Hän jatkoi tehtävänsä osoittamista pistämällä temppelissä ranttaliksi kaatamalla rahanvaihtajien ja myyjien pöydät ja vapauttamalla uhreiksi tarkoitetut eläimet.

Tuohon aikaan aluetta hallitsivat roomalaiset, jotka eivät katsoneet hyvällä paikallisten itsenäisyyshaaveita. He olivat valmiita nitistämään kapinahengen kovalla kädellä. Jeesuksen sankarinelkeet ja suuri kannattajajoukko herättivät heissä huolta mahdollisesta kansannoususta ja siksi he suostuivat mestaamaan hänet juutalaisten Suuren neuvoston ehdotuksen mukaisesti.

Ennen ristiinnaulitsemista Jeesusta ruoskittiin perusteellisesti. Hänen päähänsä painettiin orjantappuroista tehty kruunu – ei tiara, vaan kupolimainen kruunu. Kun hänet vielä sen päälle pistettiin kantamaan ristinsä poikkipuuta, ei hän enää jaksanut, vaikka skrode mies ammattinsa takia olikin.

Ristiinnaulitseminen oli ennen kaikkea häpeärangaistus, jota sovellettiin ahkerasti kapinallisiin ja muihin rikollisiin. Roomalaiset olivat omaksuneet sen persialaisilta tajuttuaan, että se toimi juutalaisiin erityisen hyvin. Vanhassa testamentissa näet sanotaan: ”puuhun ripustettu on Jumalan kiroama” (5. Moos. 21:23), ja siksi juutalaiset ajattelivat, että ristiinnaulitut ovat sekä ihmisen että Jumalan kiroamia. He eivät halunneet moista häpeää itselleen tai omaisilleen. Tämän tiedostaen roomalaiset ristiinnaulitsivat väkeä paikkoihin, joista heidät näki – teiden varsille ja kukkuloille. Siinä sitä sitten ristillä killuttiin alasti ohikulkijoiden pällistellessä siihen asti, kun kuolema korjasi, mihin saattoi mennä jopa päiviä.

Jeesuksen kuolema ristillä tapahtui verrattain nopeasti, jo saman päivän aikana. Kuolemansa jälkeen hänet otettiin ristiltä alas ja haudattiin Joosef Arimatialaisen itselleen hankkimaan kalliohautaan.

Jeesus Kristus – Jumalan Poika

Jeesuksen ainutlaatuisuus tuli selväksi hänen perheelleen jo ennen hänen syntymäänsä. Enkeli ilmoitti neitsyt Marialle (Luuk. 1:26–38), että hän tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. ”Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi.” Kun lapsi sitten syntyi (Luuk. 2:1–20), tapahtumaa siivittivät ihmeelliset ilmiöt aina enkeleistä itämaan tietäjiin (Matt. 2:1–12) asti. Vauvan ympärileikkauksen yhteydessä hurskaat vanhukset tunnistivat hänet pelastajaksi (Luuk. 2:25–38).

Kaksitoistavuotiaana vanhemmat hukkasivat Jeesuksen pääsiäisjuhlahumussa (Luuk. 2:41–52) ja etsivät häntä kolme päivää ihan paniikissa. Temppelistä he hänet viimein löysivät. Kun he hädissään ripittivät poikaa, Jeesus vastasi: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?”

Kuten tuli mainittua, Jeesus niitti mainetta erityisesti parantajana. Hän paransi muun muassa spitaalisia (Matt. 8:1–4, Luuk. 17:11–19), Kapernaumin sadanpäällikön palvelijan (Matt. 8:5–13), Pietarin anopin (Matt. 8:14–15), halvaantuneen (Matt. 9:1–8), verenvuototaudista kärsivän (Matt. 9:20–22), mykän (Matt. 9:32–34), surkastuneen käden (Matt. 12:10–13), epileptikon (Matt. 17:14–18) ja sokeita (Matt. 20:29–34).

Jeesus herätti kuolleista synagogan esimiehen tyttären (Matt. 9:23–26), lesken pojan (Luuk. 7:11–17) ja ystävänsä Lasaruksen (Joh. 11:1–44).

Jeesus teki muitakin tunnustekoja kuin paransi ja tarjosi viiniä humalaisille. Hän ruokki tuhatpäisen väkijoukon viidellä leivällä ja kahdella kalalla (Matt. 14:15–21), käveli veden päällä (Matt. 14:22–33), tyynnytti myrskyn (Mark. 4:35–41), kohtasi Mooseksen ja Elian kirkastusvuorella (Matt. 17:1–8) sekä lakastutti viikunapuun pelkkien sanojen voimalla (Matt. 21:18–19).

Jeesuksen kuolema ei ollut tavallinen sekään. Aurinko pimeni keskipäivällä, kun Jeesus roikkui ristillä, ja pimeyttä kesti kolme tuntia, hänen kuolemaansa asti. Jeesuksen kuoltua ”temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös.” (Matt. 27:45–52).

Jeesuksen ylösnousemus oli kristinuskon alkurysäys. Ellei hän olisi noussut kuolleista, ei kirkkoa olisi syntynyt. Mutta koska hän nousi kolmantena päivänä kuolleista, kuten oli ennustettu, hän voitti kuoleman. Tyhjän haudan löytäneet naiset (Luuk. 24:1–12) olivat ensimmäiset Jeesuksen ylösnousemuksen todistajat. Sittemmin jokainen kristitty on nimenomaan Kristuksen ylösnousemuksen todistaja.

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen useita kertoja (Joh. 20:19–21:19) ja vietti heidän kanssaan aikaa siihen asti, kunnes hän astui takaisin taivaaseen (Ap.t. 1:6–11).

Koska Jeesus kuoli synnittömänä meidän syntiemme takia, hän kantoi rangaistuksen, jonka me olimme ansainneet. Hänen takiaan saamme syntimme anteeksi, jos uskomme häneen, ja yhteytemme Jumalaan korjautuu. Tätä emme saa, koska olemme sen jotenkin ansainneet tai olemme sen arvoisia – emme nimittäin ole. Tämän saamme armosta. Armo tarkoittaa ”Ansioton Rakkaus Minun Osakseni”.

---

[1] Juutalaiset viettävät pääsiäistä Egyptin orjuudesta vapautumisen kunniaksi.

Kysymykset

1. Mitkä asiat Jeesuksen elämässä kertovat, että hän oli ihminen, kuten me?
2. Mitkä jutut taas todistavat siitä, että hän on Jumala?
3. Mikä Jeesus oli ammatiltaan?
4. Mitä ihmeitä Jeesus teki?
5. Miksi roomalaiset suostuivat ristiinnaulitsemaan Jeesuksen?
6. Miksi ylösnousemus on kristityille niin tärkeä asia?
7. Miksi Jeesuksen piti kuolla meidän takiamme?