Messu, eli ehtoollisjumalanpalvelus, on seurakunnan elämän keskus. Jokaisessa kirkkomme seurakunnassa vietetään jumalanpalvelusta joka sunnuntai, ja useimmiten tuo sunnuntaijumalanpalvelus on messu. Sunnuntai on kristittyjen pyhäpäivä, koska Jeesus nousi kuolleista sunnuntaina. Siksi jokainen sunnuntai on pieni pääsiäinen.
Messua vietetään tietyn kaavan mukaan ja siksi se näyttää melko samanlaiselta kaikkialla. Pyhäpäivän teeman määrittää kirkkovuosi, mutta messun kulkua ohjaa messukaava, joka on pitkälle mietitty ja säilynyt samanlaisena kauan. Messussa on neljä osaa – johdanto, sana, ehtoollinen ja päätös. Sanajumalanpalveluksen kaava on muuten samanlainen kuin messun, mutta siinä ehtoollisosa jää pois.
Johdanto
Messu alkaa alkuvirrellä, jota monesti edeltää kanttorin soittama urkumusiikki. Alkuvirsi johdattaa päivän kirkkovuodenmukaiseen teemaan. Alkuvirren aikana voivat messun toimittajat saapua kulkueena, kuten tapahtuu esimerkiksi konfirmaatiossa. Jos alussa on kulkue, muu seurakunta nousee seisomaan sen ajaksi.
Alkuvirttä seuraa alkusiunaus, jossa liturgi, eli jumalanpalvelusta johtava pappi, ilmoittaa seurakunnan olevan koolla Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Siihen seurakunta vastaa: ”aamen”, eli ”totisesti” – Jumalan nimessä täällä ollaan. Pappi toivottaa seurakunnalle Jumalan läsnäoloa ja seurakunta sitä samaa hänelle.
Johdantosanoissa pappi kertoo, mikä pyhän teema on. Sitten hän toteaa, että me pahat ihmiset ollaan täällä koolla hyvän Jumalan lahjoja vastaanottamassa, joten eiköhän tunnusteta syntimme.
Yhteinen rippi koostuu synnintunnustuksesta, joka yleensä luetaan yhteen ääneen, ja synninpäästöstä, jonka pappi lukee seurakunnalle. Rippiä voi seurata kiitosrukous ja psalmi.
”Herra armahda” on kirkon vanha hymni, jonka laulamalla pyydämme Jumalan armoa ja apua elämäämme.
Kunnian kohdalla noustaan seisomaan. Sen sanat vievät meidät jouluyöhön, jolloin enkelit ilmoittivat paimenille sanoman Jeesuksen syntymästä ja Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Kunniaa seuraa kiitosvirsi Pyhälle Kolminaisuudelle. Sekin lauletaan seisten. Messussa seisominen on osoitus kunnioituksesta Jumalaa kohtaan.
Päivän rukous vie meidät syvemmälle pyhän teemaan.
Sana
Sanaosa alkaa Vanhan testamentin lukukappaleen lukemisella. Vastauksena siihen voi olla musiikkia, psalmi tai pohdiskeleva hiljaisuus, jonka jälkeen luetaan Uuden testamentin lukukappale.
Päivän virsi käsittelee pyhän teemaa ja on monesti hieman pidempi kuin esimerkiksi alkuvirsi.
Seurakunta kuuntelee evankeliumin lukemista seisten. Joskus ennen ja jälkeen evankeliumitekstin lauletaan kolminkertainen halleluja.
Saarnan tehtävä on avata päivän evankeliumin tai muiden raamatuntekstien merkitystä tässä hetkessä. Sen on tarkoitus tuoda Jumalan armollinen rakkaus lähelle meille ymmärrettävällä tavalla.
Uskontunnustus lausutaan yhdessä seisten. Useimmiten käytetään apostolista uskontunnustusta, mutta joskus saarnaaja voi valita käytettäväksi myös Nikean uskontunnustuksen, joka on vähän juhlavampi ja pidempi kuin apostolinen uskontunnustus. Molemmat voi lunttia virsikirjan takaa, jos niitä ei muista ulkoa.
Esirukous perustuu Jeesuksen lupaukselle antaa meille mitä tahansa, mitä yhdessä sopien pyydämme hänen nimessään. Esirukouksen yhteydessä rukoillaan yhteisten asioiden puolesta sekä luetaan niiden nimet, jotka on kastettu tai haudattu tai jotka aikovat mennä naimisiin.
Ehtoollinen
Uhrivirsi aloittaa ehtoollisosan. Uhrivirren aikana kerätään useimmiten kolehti, joka menee johonkin ennalta määriteltyyn yleishyödylliseen tarkoitukseen. Kolehtikohde ilmoitetaan ennen virttä. Uhrivirren aikana ehtoollinen katetaan valmiiksi. Jos haluaa osallistua kolehtiin, kannattaa ottaa mukaan perinteistä rahaa, sillä useimmilla seurakunnilla ei ole sähköisen kolehdin mahdollisuutta.
Ehtoollisvuorolaulussa liturgi ilmaisee laulaen seurakunnalle, mitä heidän tulisi tehdä – muistaa Jumalan läsnäoloa, ylentää sydämensä ja kiittää Jumalaa. Seurakunta toivottaa hänelle sitä samaa ja toteaa hänen olevan oikeassa.
Prefaatiorukous kiittää Jumalaa hänen suurista teoistaan ja johdattaa Pyhä-hymniin, joka lauletaan seisten. Pyhä-hymnissä ylistetään Jumalan kunniaa ja kirkkautta.
Ehtoollisrukous kertoo Jumalan ihmeellisistä teoista meidän ihmisten hyväksi, johdattaen meidät siten kuuntelemaan asetussanoja. Asetussanoissa toistamme, mitä Jeesus sanoi viimeisellä ateriallaan opetuslastensa kanssa. Hän kehotti heitä nauttimaan ehtoollista muistokseen ja ilmoitti, että hänen verensä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Rukous jatkuu kiitoksella, Pyhä Hengen läsnäolon pyytämisellä ja ylistyksellä, joihin seurakunta vastaa jälleen aamen.
Jeesus itse opetti meille Isä meidän -rukouksen, jota rukoilemme jokaisessa messussa. Se luetaan aina yhteen ääneen. Jos sitä ei muista ulkoa, sekin löytyy virsikirjan takaosasta.
Kun Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen, hän sanoi: ”Rauha teille.” (Luuk. 24:36, Joh. 20:19) Hänen esimerkkinsä mukaisesti toivotamme toisillemme Herran rauhaa laulaen ja joskus myös kätellen.
Jumalan Karitsa -hymni on viittaus Johannes Kastajan sanoihin, ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29b). Jeesus on Jumalan Karitsa, joka kuoli meidän puolestamme. Hänelle osoitamme kunnioitusta laulamalla hymnin seisten.
Liturgi kutsuu seurakunnan ehtoolliselle. Ehtoollista jaettaessa sanotaan: ”Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu” ja ”Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu”, sillä Jeesus on itse ehtoollisella läsnä. Ehtoollispöytä on puoliympyrän muotoinen, sillä se yhdistää paitsi kaikkia meitä eläviä kristittyjä, myös kaikkina aikoina eläneitä kristittyjä. Olemme yhtä suurta Jumalan perhettä ja ehtoollinen on juhla-ateria, jota vietämme muiden perheiden tapaan. Ehtoollinen loppuu päätössanoihin, joiden jälkeen liturgi peittelee ehtoollistavarat liinalla.
Kiitosrukouksessa kiitämme Jumalaa ehtoollisen lahjasta ja pyydämme hänen jatkuvaa siunaustaan.
Päätös
Ylistys voi olla lyhyt vuorolaulu tai virsi. Molemmat lauletaan seisten.
Herran siunauksen sanat ovat Vanhasta testamentista. Jumala itse kertoi, millä sanoin hän haluaa pappien siunaavan kansaansa, ja noita samoja sanoja on käytetty siitä lähtien vuosituhansien ajan. Siunaus tarkoittaa kaikkea Jumalan antamaa hyvää, ja se otetaan vastaan seisten.
Monesti messuun kuuluu lähettäminen, jossa liturgi kehottaa seurakuntaa lähtemään rauhassa ja elämään ihmisiksi. Lähettäminen voi olla ennen päätösmusiikkia tai sen jälkeen.
Kysymykset
- Mitä tarkoitta ”aamen”, jota messussa koko ajan hoetaan?
- Miksi jumalanpalveluksessa pitää nousta seisomaan niin monta kertaa?
- Miten kirkkovuoden mukaan määräytyvä pyhäpäivän teema näkyy messussa?
- Mitkä kolme tekstiä messussa lausutaan yleensä yhteen ääneen?
- Mistä asetussanoissa puhutaan?
- Mitä ehtoollisenjakajat sanovat?
- Miksi seurakunta siunataan juuri Herran siunauksella?
Nettiripari 