Jumala kuvataan usein vanhana, valkopartaisena miehenä, joka istuskelee pilven reunalla katsellen alas maailmaan. Tällaiseen jumalakuvaan voi törmätä niin Fingerporin sivuilla kuin Sikstuksen kappelin katossa.
Mutta eihän Jumala oikeasti siltä näytä. Valkopartainen, valkoihoinen ihmismies rajaa kuvaa Jumalasta aivan liikaa, eikä vastaa sitä, mitä hän on kertonut meille itsestään.
Jumala esittelee itsensä Raamatussa
”Minä olen se joka olen” (2. Moos. 3:14).[1] Näin Jumala esittelee itsensä. Hän on korkein olemassaolon muoto – olemisen määritelmä. Hän on korkein hyvä, josta kaikki muu olemassa oleva ja hyvä ovat lähtöisin.
”Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:16b). Jumala on parasta, mitä on olemassa – hän on rakkaus. Olemassaolon korkein muoto on siis rakkautta. Ihmistenvälinen rakkaus on Jumalan lahjaa. ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä” (1. Joh. 4:19). Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan kannattelee meidän suhdettamme häneen. Hän loi meidät – ehkä siksi, että hänellä olisi enemmän rakastettavaa.
”Jumala on henki” (Joh. 4:24). Jumala ei ole siis samanlainen kuin me. Meillä on sielun lisäksi ruumis, joka ei voi olla useammassa paikassa yhtä aikaa. Jumalalla ei ole vastaavia rajoituksia – hän on läsnä aina ja kaikkialla.
”Jumala loi ihmisen kuvakseen” (1. Moos. 1:27). Me olemme Jumalan selfieitä. Edustavia ja nättejä kuvia toki, mutta emme sama kuin Jumala. Kuitenkin meissä on jotain samaa kuin hänessä, joka on meidät kuvikseen tehnyt.
Jumala sanoo Raamatussa monta kertaa ”minä olen” – niitä on kerätty alla olevaan Theocracyn biisiin.
Kirkon sanoja Jumalasta
Jumala on kaikkivaltias. Mikään ei ole hänelle mahdotonta.
Jumala on ikuinen. Hän on aina ollut olemassa ja tulee aina olemaan.
Jumala on pyhä. Se tarkoittaa loukkaamatonta ja arvossa pidettävää.
Jumala on niin erilainen kuin me, että meidän mielemme ja kielemme eivät riitä käsittämään, kuvaamaan tai määrittämään häntä. Mutta nämä ovat asioita, joita hän on itse itsestään meidän kielellämme ilmaissut ja siksi luotamme niihin.
Onko Jumalalla sukupuolta?
Ongelma Jumalan kuvaamisessa vanhana miehenä on sekin, että sen tähden hänet usein mielletään mieheksi. Ehkä tässä vaiheessa on jo käynyt selväksi, että tämä johtaa harhaan. Ihminen on sukupuoleen katsomatta Jumalan kuva.
Vaikka kristinuskossa puhumme Jumalan persoonista nimillä Isä, Poika ja Pyhä Henki, emme tarkoita, että Jumala olisi selkeästi mies. Poika – Jeesus – oli mies maan päällä ollessaan. ”Isä” kuvaa Jumalan ensimmäisen persoonan suhdetta Poikaan sekä sitä, miten hän suhtautuu meihin ihmisiin. Jeesus opettaa seuraajiaan rukoilemaan: ”Isä meidän, joka olet taivaassa”.
Jumalassa on myös naisellisia puolia. Jeesus sanoo, ”Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan!” (Matt. 23:37 ja Luuk. 13:34). Pyhästä Hengestä Vanhan testamentin alkuperäiskielessä käytettävä sana on suvultaan feminiini.
Olisi väärin yrittää tunkea Jumalaa sukupuolirooleihin, jotka jopa meille ihmisille tuntuvat nykyisin tarpeettoman ahtailta. Jumala on se joka hän on.
[1] Tämä viittaa vanhatestamentilliseen Jumalan nimeen ”Jahve”, joka merkitsee ”minä olen”. Joillekin juutalaisille Jumalan nimi on niin pyhä, etteivät he Raamattua lukiessaan sano hänen nimeään ääneen, vaan sen sijasta sanovat ”herra” tai vain ”nimi”. Tästä Jahve-nimestä on peräisin Jehovan todistajien nimi – he vain ovat vokalisoineet kyseisen sanan väärin.
Kysymykset
- Millä tavalla ihminen ja Jumala eroavat toisistaan?
- Mitä se voisi sanoa Jumalasta, että hän teki ihmisen selfiekseen?
- Miten Jumala suhtautuu ihmiseen?
Nettiripari 