Jokaisella on kokemus siitä, miltä tuntuu, kun omatunto kolkuttaa. On tullut tyhmäiltyä ja kaduttaa, että on tehnyt väärin ja satuttanut toista. Pieni ääni sisällä sättii, eikä hiljene, ennen kuin asian korjaa. Sitä ääntä olisi hyvä kuunnella – sitä on nimittäin kutsuttu Jumalan ääneksi.
Soimaavan omantunnon saa monesti rauhoittumaan pyytämällä vilpittömästi anteeksi. Pahaa tekoaan voi myös hyvittää uhrin nimeämällä tavalla.
Jos omatunto soimaa väärästä teosta, jolla ei varsinaisesti ole uhria, jolta pyytää anteeksi, voi ripistä olla apua.
Rippi
Ripiksi kutsutaan sitä, kun ihminen tunnustaa pahat tekonsa ja mieltänsä painavat asiat toiselle. Kirkon piirissä rippiin kuuluu synnintunnustus ja synninpäästö, eli tunnustuksen vastaanottaja julistaa tunnustajalle syntien anteeksiannon. Tämä perustuu Jeesuksen lupaukseen: ”Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut” (Joh. 20:23). Jokaisessa jumalanpalveluksessa on yhteinen rippi, jossa läsnä oleva seurakunta tunnustaa syntinsä Jumalalle ja pappi lukee synninpäästön Raamatun sanoin. Halutessaan voi ihminen myös saada yksityisen ripin, jossa hän tunnustaa omat syntinsä seurakunnantyöntekijälle, joka sitten julistaa ne hänelle anteeksi. Synninpäästön sanat muistuttavat Jumalan rakkaudesta sekä hänen lupauksistaan meille. Yksi suosituimpia synninpäästöjä kuuluu:
Näin sanoo Herra:
»Älä pelkää.
Minä olen lunastanut sinut.
Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.
Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat,
minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju.»
Papilla on virkansa puolesta ehdoton vaitiolovelvollisuus, jota kutsutaan myös rippisalaisuudeksi. Jos joku kertoo papille jotain sen takia, että hän on pappi, pappi ei saa kertoa sitä kenellekään. Ei, vaikka kyse olisi rikoksesta tai sen yrityksestä. Muilla seurakunnantyöntekijöillä on myös vaitiolovelvollisuus, mutta se ei ole yhtä ehdoton. Jos esimerkiksi nuorisotyöntekijä epäilee lapsen pahoinpitelyä tai kaltoinkohtelua, hänellä on asiasta ilmoitusvelvollisuus.
Sielunhoito
Sielunhoito tarkoittaa luottamuksellista keskustelua, jossa ainakin yksi osapuolista on kristitty. Pyhä Henki on läsnä sielunhoidossa. Sielunhoito kuulostaa paljon fancymmältä ja pelottavammalta kuin se oikeasti on, sillä kyse on ihan vaan luottamuksellisesta juttutuokiosta – kai meistä jokainen sellaista joskus tarvitsee? Sielunhoito kuuluu useimpien seurakunnantyöntekijöiden perustyöhön, vaikka harvempi ajattelee ihmisten kohtaamista sielunhoitona.
Kirkon keskusteluapu
Jos haluat jutella jonkun tuntemattoman, luotettavan ihmisen kanssa elämäsi vaikeista tai muuten vaan mieltä painavista asioista, voit kääntyä Kirkon keskusteluavun puoleen. Heihin voi ottaa yhteyttä puhelimitse tai chatin kautta. Lisätietoja löytyy osoitteesta https://evl.fi/apua-ja-tukea/kirkon-keskusteluapu/.
Kysymykset
- Mitä voit tehdä, jos jokin painaa mieltäsi?
- Miten voit hoitaa omaatuntoasi?
- Miten Jumala suhtautuu ihmisiin, jotka tunnustavat syntinsä hänelle?
Nettiripari 