Raamattu – pyhä kirja

Raamattu on kristittyjen pyhä kirja. Se on meille niin tärkeä, koska koko uskomme perustuu siihen. Raamatussa Jumala kertoo, kuka hän on, keitä me olemme ja mikä meidän suhteemme häneen on. Raamattu on Jumalan sanaa – sen kautta hän puhuu lukijalle henkilökohtaisesti. Pyhä Henki auttaa lukijaa ymmärtämään, mikä Raamatun sanoman syvin tarkoitus on, ja että sen opetukset koskevat juuri häntä. Raamatun lukeminen on oleellista uskon syntymiselle, kasvulle ja hoitamiselle – siksi sitä harrastetaan jokaisessa jumalanpalveluksessa ja hartaushetkessä, ja myös paljon riparin aikana.

Raamatun erityisasema pohjautuu ajatukseen, että se on paitsi inhimillinen (ihmisten kirjoittama), myös jumalallinen kirja. Sen uskotaan syntyneen Pyhän Hengen innoittamana. Tämä johtaa erilaisiin tulkintoihin siitä, miten Raamattua tulisi lukea. Toiset lukevat sitä sanatarkkana totena, toiset asiatarkkoina oivalluksina.[1] Nykypäivänä on aika hankala perustella Raamatun sanatarkkaa tulkintaa, sillä Raamattu on kirjoitettu tuhansia vuosia sitten eri kielellä kuin me sitä luemme. Kaikkein vanhimmat säilyneet versiot sen teksteistä eivät ole ne papyrukset, joille ihan ensimmäiset kirjoittajat ovat sen kirjoittaneet. Uusia käännöksiä tehtäessä pyritään toki aina parantamaan käännöksen tarkkuutta, mutta käännös on aina käännös, eivätkä välissä olevat vuosien ja kulttuurien kuilut tee ymmärtämisestä mutkatonta.[2]

Kulttuurimme perusta

Monet meille tutut asiat ovat Raamatusta lähtöisin – seitsenpäiväinen viikko, sunnuntai pyhäpäivänä, ajanlasku, risti lipussamme, useat nimet ja sananlaskut sekä lakijärjestelmämme perusta, näin muutaman mainitakseni. Monet länsimaissa asuvat olisivat valmiita allekirjoittamaan Raamatun opetukset lähimmäisenrakkauden tärkeydestä ja ihmisarvosta, vaikka eivät muuten Raamattuun uskoisikaan. Vuosituhansien aikana Raamattu on vaikuttanut länsimaiseen kulttuuriin todella paljon, ja siksikin on hyvä tietää Raamatusta jotain perusjuttuja.

Raamatussa on kaksi osaa – Vanha testamentti ja Uusi testamentti. Niissä on yhteensä 66 kirjaa, eli oikeastaan kyse on pienestä kirjastosta, joka on muodostunut satojen vuosien kuluessa. Meillä tällä hetkellä käytössä oleva suomennos on vuodelta 1992, mutta Uudesta testamentista on olemassa jo uudempi käännös, joka on ainoastaan verkossa luettavana ja kuunneltavana (UT2020 https://raamattu.fi/ut2020).

Vanha testamentti (VT)

Me jaamme Vanhan testamentin pyhänä kirjana juutalaisten kanssa. Vanha testamentti on alun perin kirjoitettu hepreaksi ja arameaksi. Sen kertomukset kulkivat pitkään suullisena perimätietona ennen kuin ne kirjoitettiin ylös, jotta ne varmasti säilyisivät tuleville sukupolville.

Vanhan testamentin kirjat kertovat maailman luomisesta, Israelin kansan historiasta ja Jumalan lupauksista valitulle kansalleen sekä koko maailmalle. Kymmenen käskyn laki löytyy sieltä, kuten myös ennustukset Jeesuksesta. Vanhassa testamentissa on erityylisiä kirjoja: historiallisia kirjoja (kuten Mooseksen kirjat), profeettakirjoja (kuten Jeremia ja Jesaja), viisauskirjoja (kuten Sananlaskut) ja runollisia kirjoja (kuten Psalmit ja Laulujen laulu).

Uusi testamentti (UT)

Uusi testamentti on kirjoitettu alun perin kreikaksi ja paljon lyhyemmän ajanjakson sisällä kuin Vanha testamentti. Kun Jeesuksen henkilökohtaisesti tavanneet ihmiset alkoivat jo olla vanhoja, kristityt tajusivat, että pitää äkkiä kirjoittaa heidän todistajanlausuntonsa ylös ennen kuin heistäkin aika jättää.

Uusi testamentti alkaa evankeliumeilla, joita on neljä – Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Evankeliumi tarkoittaa ilosanomaa, ja viittaa ilosanomaan nimenomaan Jeesuksesta. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumit ovat tyyliltään samanlaisia ja kertovat Jeesuksen elämän tapahtumat suunnilleen samalla tavalla. Johanneksen evankeliumi on ihan erilainen ja myös kirjoitettu myöhemmin kuin kolme muuta. Se on tyyliltään paljon teologisempi ja filosofisempi kuin edeltäjänsä.

Evankeliumien jälkeen on Apostolien teot, jossa kerrotaan kristillisen alkuseurakunnan vaiheista paria nimekästä Jeesuksen opetuslasta seuraten.

Kirjeet ovat kristillisiin seurakuntiin lähetettyjä ohjeita, terveisiä ja opetuspuheita. Niistä huomattava osa on Paavalin kirjoittamia, ja lisäksi on joitakin, jotka kulkevat hänen nimellään, vaikka eivät hänen käsialaansa olekaan. Paavalille oli todella tärkeää, että ihminen pelastuu nimenomaan uskosta, ei omasta ansiostaan.

Uuden testamentin päättää Johanneksen ilmestys, joka tunnetaan myös Ilmestyskirjana. Siellä kerrotaan varsin värikkäästi, mitä aikojen lopulla tulee tapahtumaan.

Punainen lanka

Raamatun läpi kulkeva kantava teema on pelastushistoria – kertomus Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan: Alussa Jumala luo ihmisen, mutta ihminen rikkoo hänen tahtoaan vastaan ja erottaa itsensä hänestä tekemällä syntiä. Jumala antaa ihmiselle anteeksi ja tekee liiton hänen kanssaan, luvaten olla hänen Jumalansa, jos ihminen noudattaa hänen tahtoaan. Ihminen rikkoo taas, yhä uudestaan. Jumala näkee, että tarvitaan rajumpia keinoja, joten hän lähettää oman Poikansa maailmaan korjaamaan sen, minkä ihminen rikkoi. Jeesus syntyy ihmiseksi, elää nuhteettoman elämän ja kuolee viattomana, kantaen ihmiskunnan synnit. Jumala herättää hänet kuolleista ja lupaa syntienanteeksiannon ja pelastuksen kaikille häneen uskoville. Aikojen lopussa toteutuu se tulevaisuus, jonka Jumala alun perin ihmisille halusi: ikuinen elämä hänen seurassaan.

Raamatunkohtien etsiminen

Kun haluat löytää Raamatusta tietyn kohdan, kannattaa sivunumeroiden sijasta katsoa sisällysluetteloa. Vanhalle ja Uudelle testamentille on yleensä omat sisällysluettelonsa. Joskus ne ovat molemmat Raamatun alussa, joskus Uuden testamentin sisällysluettelo on ennen Uuden testamentin alkamista. Elämääsi saattaa helpottaa, jos laitat pienet merkit sisällysluettelojen kohdalle omassa Raamatussasi.

Kun viitataan johonkin tiettyyn Raamatun jakeeseen, viittaus näyttää usein tältä: Joh. 3:16. Kirjaimet viittaavat Raamatun kirjaan tai kirjeeseen (tässä hyvä nyrkkisääntö on, että kirjat ovat VT:n puolella, kirjeet UT:n). Ensin pitää siis etsiä, mistä kirjasta tai kirjeestä on kysymys ja mistä se löytyy. (Tässä esimerkissä kyseessä on Johanneksen evankeliumi.) Jos kirjan nimen edessä on numero, se viittaa kirjan numeroon (esimerkiksi 4. Moos. tarkoittaa Neljättä Mooseksen kirjaa).

Kaksoispistettä edeltävä numero on luvun numero. Raamatuntekstiä katsoessa näet, että siellä on sekä isoja että pieniä numeroita. Lukujen numerot ovat niitä isoja. (Esimerkissä on Johanneksen evankeliumin luku numero kolme.)

Kaksoispistettä seuraava numero tai numerot ovat jakeiden numeroita, eli niitä pieniä. Oikean kirjan ja luvun löydettyäsi etsi oikeat jakeet, ja olet löytänyt haluamasi kohdan. (Esimerkissä Johanneksen evankeliumin kolmannen luvun jae kuusitoista, joka kuuluu näin: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”)

[1] Mikä näkyy kirkon sisällä esimerkiksi erilaisina tulkintoina suhtautumisessa luomiseen, naisten pappeuteen ja LGBTQ+-ihmisiin.

[2] Eksegetiikka on tieteenala, joka tutkii näitä asioita.

Kysymykset

Montako kirjaa Raamatussa on (siis yhteensä Vanhassa ja Uudessa testamentissa)?
Mistä Vanha testamentti kertoo? Millaisia erityylisiä kirjoja siellä on?
Mistä Uusi testamentti kertoo? Millaisia erityylisiä kirjoja siellä on?
Kuka on Raamatun tärkein henkilö (josta puhutaan sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa)?
Miksi Raamattu on kristityille niin tärkeä?
Etsi Raamatusta 2. Moos. 14:14. Miten se kuuluu?