Sakramentti tarkoittaa Jeesuksen asettamaa pyhää toimitusta. Sakramentissa Jeesuksen käsky yhdistyy aineeseen, tuottaen erityisen toimituksen. Meidän kirkollamme sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramenteissa Jeesus on läsnä Pyhän Hengen kautta. Ne välittävät meille Jumalan armon ja syntien anteeksiannon. Siksi yhdessä Raamatun kanssa niitä kutsutaan armonvälineiksi. Sakramentit otetaan vastaan uskossa, tiedostaen, että me tarvitsemme niitä ja niiden antamia lahjoja. Sakramentit ovat kristityn uskonelämän hoitamiselle oleellisia.
Kaste
Kaste on pelastuksen pesu, jonka kautta ihmisestä tulee kristitty. Kasteessa ihminen saa syntinsä anteeksi ja hänestä tulee uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Kasteessa Pyhä Henki lahjoittaa kastettavalle uskon.
Me kastamme ihmisiä, koska Jeesus käski tekemään niin. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18b-20). Tätä, niin kutsuttua kaste- ja lähetyskäskyä, kirkko pyrkii noudattamaan yhä. Se luetaan jokaisessa kastetilaisuudessa muistutuksena siitä, miksi olemme koolla, mitä tekemässä ja kenen käskystä.
Meidän kirkollamme on käytössä lapsikaste. Se tarkoittaa sitä, että kaikenikäisiä ihmisiä voi kastaa. Moni kastetaan vauvana. Jotkut käyvät rippikoulun ikäryhmänsä kanssa ja ottavat kasteen sen jälkeen. Useat käyvät rippikoulun armeijassa ja ottavat sitten kasteen. Jotkut haluavat tutustua kristinuskon asioihin aikuisina ja käyvät kasteella aikuisrippikoulun jälkeen. Jokainen kaste on yhtä pätevä.
Kaste liittää kastettavan maailmanlaajaan Kristuksen kirkkoon, joka ylittää kirkkokuntien rajat. Sen lisäksi kastetusta tulee toimituksen kautta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja oman paikallisseurakuntansa jäsen. Jos kerran kastettu eroaa kirkosta, mutta haluaa myöhemmin liittyä takaisin, häntä ei kasteta uudestaan. Kaste on Jumalan teko – se on pysyvä ja ikuisesti pätevä.
Vaikka Suomessa on vieläkin perinne, että lapsen nimi ilmoitetaan muille ensimmäistä kertaa kastetilaisuudessa, nimen antamisella ei ole mitään tekemistä kasteen kanssa (onhan kastamattomillakin ihmisillä nimi). Mutta nimen lausumisella on paikkansa kastetoimituksessa, koska kasteessa Jumala kutsuu kastettavan nimeltä omaksi lapsekseen. Kaste liittää kastettavan Jumalan perheeseen.
Vauvana kastettavalla ei vielä ole uskoa, jolla ottaa kasteen lahja vastaan. Häntä kannattelee vanhempien, kummien ja kirkon usko, jonka paikallaolijat tunnustavat hänen puolestaan. Hän itse pääsee vartuttuaan tunnustamaan tuon saman uskon konfirmaatiossa, kun tietää, mitä se tarkoittaa.
Ehtoollinen
Moneen juhlaan kuuluu istua ruokapöydän ääreen syömään yhdessä rakkaitten ihmisten kanssa. Ehtoollisessa on kyse samasta – se on Jumalan perheen yhteinen juhla-ateria, jota kristityt kaikkialla maailmassa viettävät. Ehtoollinen on tärkeä uskon hoitamiselle, sillä ehtoollisella saamme syntimme anteeksi ja Pyhä Henki vahvistaa uskoamme.
Me vietämme ehtoollista, koska Jeesus käski tekemään niin. Kiirastorstai-iltana hän vietti viimeistä ateriaa opetuslastensa kanssa ja kertoi heille, mitä halusi heidän tekevän. Paavali kirjoittaa: ”Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.” Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.” (1. Kor. 11:23–26). Näiden sanojen takia ehtoollista kutsutaan muistoateriaksi, sillä sitä viettäessämme muistamme, että Jeesus uhrautui meidän puolestamme.
Ehtoollispöydässä Jeesus on todella läsnä. Kun ehtoollisenjakaja sanoo: ”Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu” ja ”Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu”, saamme lahjaksi uskoamme vahvistamaan Kristuksen ruumiin ja veren, jotka hän uhrasi syntiemme anteeksiantamiseksi. Siksi ehtoollista on hyvä viettää aina, kun siihen on mahdollisuus. Moni haluaa saada ehtoollista ennen kuolemaansa juuri sen lahjoittaman armon ja syntienanteeksiannon tähden.
Konfirmoitu kirkon jäsen voi osallistua ehtoolliselle itsenäisesti. Lapsikin voi saada ehtoollista, jos hänet on kastettu ja hänelle on kerrottu, mitä ehtoollinen tarkoittaa. Hänen huoltajansa tai kumminsa voi silloin mennä hänen kanssaan alttarille ja sanoa ehtoollisenjakajalle, että hänelle voi antaa ehtoollista. Meidän kirkkomme jäsenet voivat käydä ehtoollisella myös muissa luterilaisissa kirkoissa sekä anglikaanisessa kirkossa. Jos sen sijaan osallistut katoliseen tai ortodoksiseen messuun, sinulla ei ole lupaa mennä ehtoolliselle. Tällaisessa tapauksessa voit alttarille mennessäsi laittaa oikean käden vasemman olkapään päälle merkiksi siitä, että haluat saada ehtoollisen sijasta siunauksen. Tämä merkki toimii meillä samalla tavalla – esimerkiksi kirkkoon kuulumaton voi alttarilla ilmoittaa tällä samalla merkillä, että on tullut siunattavaksi, ei ehtoollista nauttimaan.
Kysymykset
- Mitä kasteessa saa?
- Kuka saa tulla ehtoolliselle?
- Miksi ihmiset käyvät ehtoollisella?
- Ketä ehtoollisella muistellaan?
Nettiripari 