Toivo

Doomscrolling on tullut uutena sanana kuvaamaan taipumusta upota puhelimen virtaan ikävistä uutisista ja siitä, miten maailma on menossa päin persiitä. Uutisia lukiessa on hankala välttää epätoivoa ja ahdistusta, sillä niitä on uutissivustot ja sosiaalinen media pullollaan. Mikäli ne vielä eivät aiheuta riittävästi maailmantuskaa, niin aina voi siirtyä katsomaan vaikka dokumentteja kärsivistä ihmisistä tai ilmastokatastrofista lieveilmiöineen. Sotia syttyy, ihmisoikeuksia poljetaan, diktatuurit lisääntyvät, rasisteja ilmaantuu kuin sieniä sateella, meri palaa, eläinlajeja kuolee massoittain sukupuuttoon, jokainen syö muovia tietämättään päivittäin, pandemioita tulee, merenpinta nousee, ilmaston ääri-ilmiöt lisääntyy…

Maailmassa on todella paljon kärsimystä, jolta ei kukaan voi täysin välttyä. Vaikka meillä Suomessa on pääosin asiat hyvin, ei mekään olla immuuneja ikäville asioille. Kaikki joudumme kohtaamaan epäonnistumisia ja menetyksiä. Meidänkin rakkaat on kuolevaisia. Joku meille tärkeä ihminen voi sairastua vakavasti, joutua onnettomuuteen tai menettää omaisuutensa. Meidän lemmikit kuolee todennäköisesti ennen meitä. Oli mikä oli, kipua on tiedossa jokaiselle.

Kärsimyksen kohtaaminen ei ole helppoa. Se voi pistää etsimään syytä ja kysymään ”miksi”. Miksi tämä tapahtuu? Miksi tämä tapahtuu minulle? En ole ansainnut tätä! Miksi maailma on tällainen, eikä parempi? Osaan näistä kysymyksistä on selkeät vastaukset (ainakin liittyen ilmastonmuutoksen syihin ja seurauksiin), mutta ei kaikkiin. Selittämättömän kärsimyksen äärellä ei voi loppupeleissä kuin nostaa kädet pystyyn ja myöntää pienuutensa ja voimattomuutensa.

Pienen ihmisen voimavara on kääntyä suuren Jumalan puoleen. Vaikka ihminen tyhmäilee ja tuhoaa maailmaa, Jumala on pohdiskellut: ”Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein. — Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” (1. Moos. 8:21b–22). Tämä kuulostaa vähän katkeransuloiselta, mutta on sekin jotain tässä ympäristöahdistuksessa.

Tulevaisuus on tuntematon ja pelottava, kun on niin monia uhkakuvia. Kristitty hakee lohtua siitä, että myös tulevaisuus on Jumalan kädessä ja hänen tiedossaan. Jeremian kirjassa hän lupaa: ”Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” (Jer. 29:11).

Kysymykset

1. Mitkä jutut antavat sinulle voimaa ja tuovat toivoa?
2. Mitkä asiat ovat nyt paremmin kuin vaikka sata vuotta sitten?
3. Mikä antaa kristityille toivoa?